Esteratsastus
Esteratsastus on yksi vanhimmista ratsastuksen kilpalajeista ja olympialaji. Esteratsastuksessa ratsukon tarkoituksena on ylittää määrätyssä järjestyksessä joukko tietynkokoisia esteitä mahdollisimman nopeasti ja vähillä virhepisteillä ja osoittaa näin hevosen taitoa ja tottelevaisuutta sekä hevosen ja ratsastajan yhteistyötä. Tavallisimmin esterataan kuuluu noin 8–20 estettä, jotka sijoitetaan kentälle ratamestarin kuhunkin kilpailuun laatiman suunnitelman mukaan. Esteiden korkeus ja radan teknisyys vaihtelevat vaikeustason mukaan. Esteet on rakennettu siten, että ainakin niiden ylin osa on putoava. Radalle voidaan myös sijoittaa sarjaesteitä eli kahdesta tai kolmesta esteestä muodostuvia ryhmiä, joissa hevonen voi hyppyjen välissä ottaa vain yhden tai kaksi laukka-askelta. Rata voidaan rakentaa joko sisähalliin tai ulos nurmi- tai hiekkakentälle.
Kilpailuyhdistys
Esteratsasukkojen asialla on toiminut vuodesta 2002 saakka Esteratsastusjaos, joka on luonut lajille virtuaalimaailmassa yhtenäiset säännöt ja valvonut estekilpailuja. Esteratsastusjaos on ollut VRL:n alainen jaos.
Vaativuus ja vaikeustasot
Esteratsastus vaatii hevoselta hyppylahjakkuutta ja -intoa ja myös varsin suurta rasitusta kestäviä jalkoja, sillä esimerkiksi esteeltä alas maahan tultaessa toinen etujalka joutuu hetkellisesti ottamaan vastaan hevosen ja ratsastajan koko painon. Tavallisen harrasteratsun kyvyt eivät välttämättä riitä 50–80 senttimetriä korkeampien esteiden ylittämiseen varsinkaan ratoina. Monella hevosella hyppäämistä myös vältetään jalkojen säästämiseksi.
Vaikka esteiden vaikeustaso usein ilmaistaan pelkästään korkeutena, yksittäisen esteen vaikeus riippuu myös sen pituudesta ja tyypistä ja esteradan vaikeus lisäksi siitä, miten ratsukko joutuu mitäkin estettä lähestymään. Estekorkeus vaihtelee kilpailuluokittain noin 30–170 cm välillä. Normaalisti esteiden enimmäispituus on 200 cm, mutta vesihaudalla voi vaikeissa luokissa olla pituutta jopa 450 cm. Estekorkeudet puolestaan voivat erikoisluokissa nousta yli kahteen metriinkin
Arvostelumenetelmät
Esteratsastuskilpailujen arvostelumenetelmiä on Suomessa käytössä kaksi, A (virhepisteiden perusteella) ja C (ajan perusteella). Molemmissa arvosteluissa on mahdollista ratsastaa perusradan lisäksi yksi tai useampi uusinta muunnelmasta riippuen. Uusinnassa ratsukot hyppäävät ratamestarin valmiiksi suunnitteleman lyhennetyn radan, jonka esteitä yleensä korotetaan jonkin verran. Virtuaalimaailmassa arvostelumenetelmää ei yleensä edes mainita, sillä virhepisteitä ja aikaa harvoin lasketaan ja hevosten järjestys vain arvotaan.
Arvostelussa A lasketaan yhteen ratsukon saamat virhepisteet esteiltä ja ylitetystä enimmäisajasta. Ratsukon sijoitus määräytyy joko pelkästään virhepisteiden perusteella (esimerkiksi arvostelussa A.1, jossa saman virhepistemäärän saaneet ratsukot ovat tasavertaisia) tai sekä virhepisteiden että ajan perusteella (esimerkiksi arvostelussa A.2, jossa saman virhepistemäärän saaneet ratsukot sijoittuvat aikojen perusteella). Arvostelujen A.1 ja A.2 yhdistelmä on AM, jossa perusradalla pienimmän virhepistemäärän saaneet jatkavat uusintaan (AM 3, AM 5) sekä mahdollisesti vielä toiseen uusintaan (AM 4, AM 6), jossa ratkaisevat virhepisteet ja aika. Muut kuin uusintaan päässeet ratsukot sijoittuvat virhepisteiden (arvostelu AM 3, AM 4) tai sekä virhepisteiden että ajan (AM 5, AM 6) perusteella.
Arvostelussa A virhepisteitä jaetaan seuraavasti:
- Esteen osan pudottaminen tai rajaviivan (vedenpinta) rikkominen: 4 vp
- Tottelemattomuus (esimerkiksi voltti, ohiratsastus tai kieltäytyminen): 1. kerralla 4 vp, 2. kerralla hylkäys
- Tottelemattomuus, jonka yhteydessä esteen osa putoaa: 4 vp + aikalisä 4 s
- Selästä suistuminen tai kumoonratsastus: aiheuttaa hylkäyksen, paitsi eräissä arvokilpailuissa (muiden muassa SM-kilpailut) 1. kerralla 8 vp, 2. kerralla hylkäys
- Enimmäisajan ylitys: 1 vp joka neljännestä alkavasta sekunnista, paitsi uusinnassa 1 vp jokaisesta alkavasta sekunnista
- Enimmäisajan kaksinkertainen ylitys (aikarajan ylitys): hylkäys
Arvostelussa C virheet muunnetaan sekunneiksi, jotka lisätään ratsukon suoritusaikaan. Tässä ratsukot asetetaan paremmuusjärjestykseen ainoastaan lopullisen tulosajan (suoritusaika + virhesekunnit) perusteella.
Arvostelussa C virheet muutetaan virhesekunneiksi seuraavasti:
- Esteen osan pudottaminen tai rajaviivan (vedenpinta) rikkominen: 4 s (tai 3 s kaksivaiheisessa kilpailussa sekä uusinnassa, jossa käytetään arvostelua C)
- Tottelemattomuus (esimerkiksi voltti, ohiratsastus tai kieltäytyminen): 1. kerralla ei virhesekunteja, 2. kerralla hylkäys
- Tottelemattomuus, jonka yhteydessä esteen osa putoaa: 4 s
- Selästä suistuminen tai kumoonratsastus: aiheuttaa hylkäyksen, paitsi eräissä arvokilpailuissa (muiden muassa SM-kilpailut) 1. kerralla ei virhesekunteja, 2. kerralla hylkäys
- Aikarajan (yli 600 m radalla 3 minuuttia, alle 600 m radalla 2 minuuttia) ylitys: hylkäys
Estekilpailuissa seuraa hylkäys myös muun muassa radan aloittamisesta ennen kuin tuomari on antanut ratsukolle lähtömerkin, lähtölinjan ylittämisen unohtamisesta, esteiden hyppäämisestä väärässä järjestyksessä tai rataan kuulumattoman esteen hyppäämisestä (niin kutsuttu väärä rata) ja luvattoman avun vastaanottamisesta (ratsastaja saa ratsailta ottaa vastaan vain kypäränsä tai silmälasinsa). Jos hylkäys ei johdu kumoonratsastuksesta tai ratsastajan putoamisesta satulasta, ratsukolla on koulutuksellisista syistä oikeus ennen radalta poistumistaan vielä yrittää hypätä yksi este jonka se on jo kertaalleen hypännyt tai yrittänyt hypätä. Samasta syystä nuorten (4–6-vuotiaiden) hevosten luokissa kahden tottelemattomuuden vuoksi hylätty ratsukko saa jatkaa radan loppuun saakka, joskin ratsukon on tällöinkin poistuttava radalta kolmannen tottelemattomuuden jälkeen.
Erikoisluokat
Normaalien arvostelumenetelmien lisäksi käytössä on monenlaisia erikoisluokkia joista tässä joitakin tavallisimmista. Erikoisluokista monet ovat epätavallisten piirteittensä ja ennustamattomuutensa vuoksi yleisön erityissuosiossa, ja suurissa kilpailuissa onkin tapana järjestää joka kilpailupäivänä jonkinlainen erikoisluokka. Virtuaalimaailmassa erikoisluokat ovat verrattain harvinaisia.
Hevosenvaihtokilpailu
Hevosenvaihtokilpailu tunnetaan parhaiten esteratsastuksen maailmanmestaruuskilpailun finaalista, jossa aina käytetään tätä kilpailutyyppiä. Maailmanmestaruuskilpailussa neljä parasta ratsastajaa hyppäävät finaaliradan sekä omallaan että kaikkien kolmen kilpailijansa hevosilla, ja paremmuusjärjestys ratkaistaan kaikkien neljän suorituksen perusteella. Hevosenvaihtokilpailuja järjestetään myös erikoisluokkina, tällöinkin aina vain muutaman (3–4) ratsastajan kesken.
Jokeriluokka
Jokeriluokassa hypätään enimmäisajan puitteissa mahdollisimman monta estettä. Esteet saa hypätä missä järjestyksessä tahansa, yhden esteen kuitenkin korkeintaan kaksi kertaa, eikä jokaista estettä ole pakko hypätä. Kukin este on pisteytetty (pisteet välillä 20–120), pudotetusta esteestä pisteitä ei saa. Luokassa on mukana myös niin kutsuttu jokerieste, jonka pistearvo on 200 p. Pudotetusta jokeriesteestä vähennetään 200 p. Suurimman pistemäärän saavuttanut on voittaja.
Kaksintaisteluesteratsastus
Kaksintaisteluesteratsastuksessa kaksi ratsukkoa kilpailee aina toisiaan vastaan vierekkäisillä, täysin samanlaisilla radoilla, ja parempi pääsee kilpailussa jatkoon, kunnes lopulta luokan kaksi parasta kohtaavat. Arvostelu voi perustua joko virhepisteisiin (A-arvostelu) tai aikaan (C-arvostelu). Luokkaan valikoidaan tarvittaessa alkukilpailujen avulla tasan 16 ratsukkoa.
Korkeushyppy (puissance
Korkeushyppyluokassa (puissance) hypätään lyhyttä rataa, jonka viimeisenä esteenä on erityinen korotettava korkeuseste. Radan puhtaasti selvittäneet ratsukot pääsevät aina seuraavalle kierrokselle, jota varten korkeusestettä korotetaan. Kilpailu jatkuu näin, kunnes ainoastaan voittajaratsukko selviää radasta puhtaasti. Korkeuseste voi suurissa kilpailuissa nousta selvästi yli kaksimetriseksi. Monilla huipputason esteratsastajilla on kisahevosvalikoimassaan hevonen, joka on erikoistunut nimenomaan korkeushyppyluokkiin.
Taitoarvostelu
Taitoarvostelussa (jota kutsutaan myös tyyliarvosteluksi) 1–3 tuomaria tarkkailee ratsastajaa, hevosta ja ratsukon yhteistyötä. Arvosteluperusteita ovat esimerkiksi esteiden lähestymiset, laukan sujuvuus, ratsastajan mukautuminen hyppyihin ja ratsukon siisteys. Pisteitä jokaisesta arvostelukohdasta saa 1–10. Arvosteluna taitoluokissa käytetään tavallisesti menetelmää A.1.0 tai AM 5, virhepisteiden ollessa samat ratkaisevat taitoarvostelupisteet.