Hallakkovärit

Hallakkogeeni (D) haalistaa hevosen pohjaväriä, mutta jalat, jouhet pääosin jäävät tummemmiksi. Kaikissa hallakkoväreissä toistuvat yleensä samat hallakkovärien erikoistuntomerkit:

• siima, harvinaisempana sään yli menevä aasinristi
• siima "jatkuu" myös harjassa ja hännässä tehden niistä kaksivärisiä: harjan ja hännän ulkoreunojen jouhet ovat vaaleita, mutta sisäosat ovat tummia
• tumma seepraraidoitus jaloissa
• toisinaan pää on muuta runkoa tummempi
• korvien kärjet ovat tummat, joskus myös korvien taustat ovat tummat ainakin osittain
• "seittikuvio" (engl. cobwebbing), tumma seittimäinen kuvio hevosen otsalla, liittyy usein tummaan päähän

Kaikilla hallakkovärisillä hevosilla nämä kaikki tuntomerkit eivät ilmene tai ilmenevät hyvin himmeinä ja huomaamattomina. Siima on yleensä se, joka suurimmalla osalla näkyy edes kohtuullisen selvästi. Jouhien kaksivärisyys voi olla hyvin pientä, joillain hallakoilla on aivan tummat jouhet ja vain muutama vaalea jouhi harjan ja hännän sivuilla. Valokuvista tätä on vaikeata tai mahdotonta nähdä. Seepraraidat ovat yleensä myös melko selkeät ja se on erityisesti hallakkojen ominaisuus. Tavallisilla ruunikoilla ja muun värisillä hevosilla voi olla siima ja toisaalta joidenkin hevosten jouhet saattavat auringonvalossa kulottua kaksivärisen näköisiksi, mutta seepraraidoitusta ei tiettävästi esiinny muilla väreillä.

Hallakkoväri on hevosen alkukantainen suojaväri ja alkuperäinen villiväri. Niinpä hallakkovärejä esiintyy yleensä alkukantaisilla roduilla. Vuonohevonen on aina hallakkovärinen ja yleensä sen väritys on erityisen kirkas ja vaalea ja jouhien kaksivärisyys erityisen selkeä. Muilla roduilla esimerkiksi ruunihallakko saattaa olla tummempi ja vaikeampi erottaa ruunivoikosta tai vaaleansävyisestä ruunikosta, jolla sattuu olemaan siima myös.

Hallakkogeeni on dominoiva, se näkyy aina hevosen ulkoasussa eikä voi hyppiä "piilossa" sukupolvien ylitse. Jotta hevonen voisi olla hallakkovärinen, vähintään jommankumman sen vanhemmista on oltava myös hallakkovärinen.

Punahallakko (hallakko + rautias)

Punahallakko, huomaa selkeä seepraraidoitus jaloissa. Jouhissa ei näy merkkiä kaksivärisyydestä, mutta värin sävy on tyypillinen punahallakolle.

Punahallakko on hallakkogeenin haalistama rautias. Sen runko on vaaleankellertävä tai vaaleanpunaruskea, siima ruskea, ja jouhet ja jalat ovat punaruskeat. Punahallakon erottaminen vaaleasta rautiaasta voi olla vaikeata, koska hallakkogeeni ei vaikuta kovin voimakkaasti ruskeaan väriin ja hallakkovärien tuntomerkit ovat varsin himmeästi näkyvissä.

Punahallakko lyhennetään usein phkko.

Ruunihallakko (hallakko + ruunikko)

Ruunihallakko vuonohevonen, pohjavärinä on ilmeisesti villiruunikko, koska normaalisti ruunihallakon jalkojen tulisi olla mustat polveen asti

Ruunihallakko (hallakko) on hallakkogeenin haalistama ruunikko. Sen runko on vaaleanpunaruskea tai kellertävänruskea, siima tummanruskea tai musta, jalat ovat mustat seepraraidoilla ja jouhet mustat tai mustan ja valkoisen kirjavat hallakkovärien tyyliin. Tummimmat ruunihallakot voivat muistuttaa paljon tavallista ruunikkoa. Ruunihallakon voi sekoittaa ruunivoikkoon, jolta puuttuvat kuitenkin hallakkoväreille tyypilliset kaksiväriset jouhet ja jalkojen seepraraidoitus. Ruunivoikolla voi olla siima, ruunihallakolla se on aina.

Ruunihallakko lyhennetään rnhkko, jos käytetään pelkkää nimitystä hallakko, lyhenne on hkko.

Hiirakko (hallakko + musta)

Hiirakko islanninhevonen. Hallakkovärien yleiset tuntomerkit näkyvät hyvin: muuta väritystä tummempi pää, kaksiväriset jouhet ja seepraraidoitus jaloissa

Hiirakko (joskus käytetään myös nimitystä vaaleanmusta) on hallakkogeenin haalistama musta. Sen runko on harmaa, siima tumma ja jouhet ja jalat mustat. Normaalisti hiirakkoa on vaikea sekoittaa mihinkään muuhun väriin, mutta joskus hiirakko voi olla ruskeansävyinen ja sekoitettavissa ruunihallakkoon.

Hiirakko lyhennetään yleensä hrkko, mutta joskus myös hiir. Vaaleanmustan lyhenne on vm. Loogisesti sen voisi lyhentää myös mhkko (musta + hallakko), mutta sitä ei käytetä koskaan.