Hevosen värit

Perusvärit

Kaikki hevoset ovat perusväriltään joko rautiaita, ruunikoita tai mustia. Näitä perusvärejä voi sitten muut tekijät muokata eri näköisiksi. Jopa lähes täysivalkoisina syntyvät tuplavoikot tai sabinot ovat pohjaväriltään jotain näistä, vaikka se ei ilmiasusta näkyisikään.

Rautias

Punarautias welsh C

Rautiaan hevosen peitinkarva on ruskea, sävy voi vaihdella vaaleasta tummaan. Jalat ovat samanväriset tai vaaleammat kuin peitinkarva. Jouhet (harja ja häntä) ovat joko samanväriset, tummemmat, vaaleammat, harmaansävyiset tai täysin valkoiset mutteivät koskaan mustat. Rautiasta hevosta kutsutaan joskus myös nimityksellä raudikko. Värin lyhenne on rt.

Rautias on periaatteessa helppo tunnistaa muista väreistä, mutta hyvin tumma rautias voi sekaantua tummaan ruunikkoon tai peräti jopa mustaan. Vaalea, liinaharjainen rautias voi puolestaan näyttää paljon voikolta, mutta voikon tuntomerkkinä on yleensä selkeästi kellertävä sävy, kun rautias on enemmän ruskean tai punaisen sävyinen.

Rautias on muiden perusvärien ohella hevosten yleisimpiä värejä miltei rodusta riippumatta.

Vaaleanrautias (vrt): väriltään vaaleanruskea, ei punertava. Jouhet ovat usein vaaleammat tai valkoiset, mutta voivat olla myös peitinkarvan väriset.

Vaaleanpunarautias (vprt): väriltään vaaleanruskea ja karvassa näkyy selkeästi punertava sävy. Jouhet ovat joko peitinkarvan väriset, vaaleammat tai valkoiset. Jalat, erityisesti jalkojen sisäpinnat voivat olla vaaleat tai valkoiset (ns. pangare-väritys).

Punarautias (prt): väriltään punertavanruskea, sävy muistuttaa ketun tai suomenpystykorvan väritystä. Jouhet samanväriset tai vaaleammat.

Tummanpunarautias (tprt): väriltään tummanruskea ja karvassa on selvästi punertava sävy. Väri muistuttaa tummaa kuparia. Jouhet usein samanväriset tai hieman vaaleammat.

Tummanrautias (trt): tummanruskea, ilman punertavaa sävyä. Jouhet samanväriset tai joskus vaaleammat.

Maksanrautias (mksrt): maksanvärinen peitinkarva, yleensä merkitään tummanrautiaaksi tai tummanpunarautiaaksi sävystä riippuen.

Kulorautias (klrt): hieman harmaaseen vivahtava ruskea, usein peitinkarvassa on papurikkokuviointia. Hamppu- tai kulojouhet ovat yleiset. Peitinkarvan väri voi vaihdella vuodenaikojen mukaan.

Sysirautias (sysrt): erittäin tummanruskea tai mustanruskea peitinkarva. Voi helposti sekoittua kulomustaan tai mustanruunikkoon.

Liinakko

Liinakko eli liinaharjainen/liinajouhinen rautias on rautias, jonka jouhet ovat täysin tai lähes valkoiset. Liinakko ei siis varsinaisesti ole väri itsessään vaan rautiaan muunnos. Liinaharjaiseksi sanotaan hevosta, jonka harja on valkoinen tai hyvin vaalea, mutta häntä tummempi. Liinajouhisella hevosella sekä häntä että harja ovat valkoiset tai hyvin vaaleat. Liinahtavat jouhet ovat perusväriä vaaleammat, mutteivät täysin valkoiset jouhet. Hamppujouhisen hevosen harjassa ja/tai hännässä puolestaan on harmaita jouhia tai osa jouhista on mustia tai tummia ja osa valkoisia.

Liinakko on melko harvinainen väri varsinkin jalostetuilla roduilla. Suomenhevosella ja monilla muilla melko alkukantaisilla roduilla se on yleisempi, suomenhevosella perinteisesti myös toivottu väri. Hopeanruunikko ja joskus myös hopeanmusta muistuttavat ulkoisesti usein tummaa, liinajouhista rautiasta, vaikka eivät geneettisesti olekaan rautiaita.

Ruunikko

Tummanruunikko trakehner

Ruunikon peitinkarva on ruskea ja sen jalat ja jouhet ovat mustat. Jaloissa musta väri yltää yleensä polviin ja kintereisiin asti. Peitinkarvan sävy vaihtelee vaaleasta mustanruskeaan. Tumminta ruunikon sävyä kutsutaan mustanruunikoksi ja erityisesti valokuvista voi olla vaikea erottaa musta ja mustanruunikko toisistaan. Mustanruunikolla on yleensä kuitenkin rusehtavaa sävyä turvassa, kainaloissa ja kupeilla, tämä näkyy helpoimmin auringonvalossa, musta taas on täysin musta. Ruunikon lyhenne on rn. Ruunikko on perusväreistä yleisin, vaikkakin eri rotujen värijakaumissa on eroja. Clevelandinruunikko on tiettävästi ainoa rotu, jolla ruunikko on ainoa sallittu väri.

Vaaleanruunikko (vrn): peitinkarva vaaleanruskea, ei punertava. Usein jauhokuono ja vaalea vatsa. Jalat ja jouhet mustat.

Vaaleanpunaruunikko (vprn): peitinkarva vaaleanruskea, selkeästi punertavansävyinen. Usein myös jauhokuono ja vaalea vatsa sekä jalkojen sisäpinnat ns. pangare-kuvio). Jalat ja jouhet mustat.

Punaruunikko (prn): peitinkarva punertavanruskea, muistuttaa kettua tai suomenpystykorvaa. Jalat ja jouhet mustat.

Tummanpunaruunikko (tprn): peitinkarva tummanruskea, selkeästi punertavansävyinen. Melko tyypillistä että väri on tummempi rungon yläosissa ja vaalenee hieman vatsaa ja jalkoja kohti. Papurikkokuviointiakin esiintyy. Jalat ja jouhet mustat.

Tummanruunikko (trn): tummanruskea peitinkarva, ei punertava. Samoin kuin tummanpunaruunikolla, tummanruunikollakin väri on yleensä tummin rungon yläosassa ja papurikkokuviointia esiintyy. Jalat ja jouhet mustat.

Mustanruunikko (mrn): mustanruskea tai liki musta hevonen, jolla kuitenkin näkyy selkeästi ruskeata sävyä silmien ympärillä, turvassa, kainaloissa ja kupeilla.

Villiruunikko

Villiruunikko on ruunikon muunnos, jonka tunnistaa siitä, että sillä on jaloissa mustaa vain vuohisiin asti. Yleensä myös polvien ja kintereiden kohdalla on mustaa tai muuta karvaa tummempaa sävyä, mutta säärissä on selkeän ruskeata sävyä. Tavallisella ruunikolla musta väri ylettyy polviin ja kintereisiin asti tai ylemmäs.

Musta

Musta friisiläinen

Musta hevonen on nimensä mukaisesti kauttaaltaan musta, lukuunottamatta mahdollisia valkoisia merkkejä. Mustalla ei ole luonnollisestikaan samanlaisia sävyvaihteluja kuin rautiaalla, ruunikolla ja muillakin väreillä on. Yleensä musta merkitään vain mustaksi. Ainoa virallisesti käytetty termi on kulomusta, joka on kellertäväksi haalistunut musta, "kulon polttama". Joskus musta hevonen voi kulottua kesäisin auringonpaisteen takia. Oikea kulomusta on kuitenkin haalistuneen värinen ympäri vuoden. Kulomustan voi helposti sekoittaa mustanruunikkoon tai mustanvoikkoon. Kulomustalla ei kuitenkaan esiinny papurikkokuviota.

Joskus voidaan käyttää myös termejä kiiltomusta ja sysimusta. Kiiltomusta on täysin musta, kiiltäväkarvainen hevonen. Sysimusta puolestaan on täysin musta hevonen, jonka karva on kiilloton, mattamusta. Nämä eivät kuitenkaan ole yleisessä käytössä olevia termejä ja kiiltokin voi riippua esimerkiksi karvan pituudesta (lyhyt kesäkarva on kiiltävä, pitkä talvikarva ei niinkään). Mustasta käytetään lyhennettä m, kulomusta on klm.

Musta lienee perusväreistä harvinaisin ja hevosroduissa on vain aniharvoja rotuja, joilla musta on ainoa väri. Friisiläishevonen on näistä tunnetuin vaikka friisiläisissäkin esiintyy rautiaita erittäin harvoin. Toinen on ariegenponi.

Voikkovärit

Voikko-geeni haalistaa hevosen perusväriä. Se voi esiintyä hevosella joko yksin- tai kaksinkertaisena. Yksinkertaisena voikkogeeni haalistaa ruskean värin kellertäväksi tai keltaiseksi, kaksinkertaisena se vaalentaa hyvin paljon sekä ruskeata että mustaa väriä ja sen lisäksi myös hevosen ihon, silmien ja kavioiden väri on vaalea.

Voikkovärejä esiintyy melko useilla roduilla ja se on diluutioväreistä (l. haalistavat värit) yleisin. Harvalla rodulla se kuitenkaan on erityisen yleinen. Tuplavoikot ovat joillain brittiläisillä poniroduilla ei-toivottuja värejä vaikka yksinkertaiset voikot hyväksytään ilman ongelmia. Yleisestikin tuplavoikot ovat huomattavasti harvinaisempia kuin yksinkertaiset voikkovärit.

Voikko (rautias + yksinkertainen voikkogeeni)

Voikko shetlanninponi

Voikon peitinkarva on keltainen ja jouhet valkoiset, vaaleat, harmahtavat tai kellertävät. Silmät ovat keskiruskeat ja iho on tumma ja tämän takia voikon erottaa sekä samppanjaväreistä että tuplavoikoista, joilla molemmilla on vaaleanpunainen iho ja vaaleat silmät.

Ruunivoikko (ruunikko + yksinkertainen voikkogeeni)

Ruunivoikko tennesseenwalker

Ruunivoikon peitinkarva on kellertävänruskea, jalat ja jouhet (harja ja häntä) ovat mustat. Tumman ruunivoikon voi helposti sekoittaa ruunikkoon, muta ruunivoikolla tulisi olla kellertävää sävyä. Jos peitinkarva on muuten tumma, kellertävä väri näkyy päässä, kainaloissa ja kupeilla. Ruunivoikko on suomenkielisenä väriterminä varsin uusi, aikaisemmin kaikkia kellertäviä, mustajalkaisia ja -jouhisia hevoset nimitettiin hallakoiksi. Onkin totta, että ruunivoikkoa voi olla vaikea erottaa ruunihallakosta, mutta ruunivoikolta puuttuu hallakkovärien muut tuntomerkit eli kaksiväriset jouhet ja jalkojen raidallisuus. Ruunivoikolla voi olla siima, ruunihallakolla se on aina.

Mustanvoikko (musta + yksinkertainen voikkogeeni)

Yksinkertainen voikkogeeni ei vaikuta mustaan väriin kovin voimakkaasti ja mustanvoikko hevonen näyttää usein tavalliselta mustalta tai mustanruunikolta. Joskus karvassa saattaa olla kellertävä sävy, joka näkyy parhaiten auringonvalossa. Mustanvoikoilla on kellertävää karvaa korvien sisäpuolella ja joillain yksilöillä on myös vaaleammat silmät.

Tuplavoikot (perusväri + kaksinkertainen voikkogeeni)

Tuplavoikot (joskus myös valkovoikot) ovat myös ruunikko-, rautias- tai mustapohjaisia värejä, mutta kaksinkertainen voikkogeeni haalistaa värejä niin paljon, että usein käytännössä on hyvin vaikeata erottaa näitä värejä toisistaan. Rautiaspohjaista tuplavoikkoa kutsutaan cremelloksi, ruunikkopohjaista perlinoksi ja mustapohjaista smoky creamiksi. Muita yhteisnimityksiä ovat tuplavoikon lisäksi sinisilmäinen voikko, BEC eli blue-eyed cream tai albino, joka kuitenkin on virheellinen nimitys, koska oikeata punasilmäistä albinoa ei hevosilla esiinny tiettävästi lainkaan. Englanninkielisissä maissa käytetään värikohtaisten nimitysten lisäksi tai sijaan yleisnimitystä cream tai creme.

Kaikkien tuplavoikkojen iho on vaaleanpunainen, silmät siniset ja kaviot vaaleat. Peitinkarva on luonnonvalkoista, kermankellertävää tai joissain tapauksissa aavistuksen punertavaa tai oranssihtavaa. Teoriassa cremelloilla jouhet ovat puhtaanvalkoiset ja niillä ei esiinny punertavaa sävyä missään. Perlinoilla ja smoky creameilla on usein samanväriset tai hieman tummemmat jouhet kuin peitinkarva on. Myös niiden jaloissa, erityisesti nivelien kohdalla voi olla muuta peitinkarvaa tummempaa sävyä. Kuitenkin nämä erot ovat harvoin erityisen selkeitä ja tuplavoikkoja on mahdotonta erottaa toisistaan.

Kaksinkertainen voikkogeeni peittää alleen tehokkaasti muita värejä. Esimerkiksi kimo ei näy tuplavoikossa mitenkään, perlinonkimo näyttää samalta kuin perlino ilman kimoa.

Hallakkovärit

Ruunihallakko vuonohevonen, pohjavärinä on ilmeisesti villiruunikko, koska normaalisti ruunihallakon jalkojen tulisi olla mustat polveen asti

Hallakkoväri on alkukantainen suojaväri ja alkuperäinen villiväri. Hallakko haalistaa hevosen pohjaväriä, mutta jalat, harjan ja hännän sisimmät osat, korvanreunat, korvalehtien kärjet ja tietyt pään alueet jäävät tummemmiksi. Kaikilla hallakoilla on tumma siima selässään ja se jatkuu myös harjassa ja hännässä tehden niistä kaksivärisiä. Harjan ja hännän ulkoreunojen jouhet ovat tällöin vaaleita. Aina jouhien kaksivärisyys ei ole mitenkään selkeätä ja varsinkin valokuvista on joskus vaikeata pieniä värieroja nähdä.

Hallakkovärejä esiintyy yleensä alkukantaisilla roduilla. Vuonohevonen on aina hallakkovärinen ja yleensä sen väritys on erityisen kirkas ja vaalea. Muilla roduilla esimerkiksi ruunihallakko saattaa olla tummempi ja vaikeampi erottaa ruunivoikosta tai vaaleansävyisestä ruunikosta, jolla sattuu olemaan siima myös.

Punahallakko (hallakko + rautias)

Punahallakko on hallakkogeenin haalistama rautias. Sen runko on vaaleankellertävä tai vaaleanpunaruskea, siima ruskea, ja jouhet ja jalat ovat punaruskeat. Punahallakon erottaminen vaaleasta rautiaasta voi olla vaikeata, koska hallakkogeeni ei vaikuta kovin voimakkaasti ruskeaan väriin ja hallakkovärien tuntomerkit ovat varsin himmeästi näkyvissä.

Ruunihallakko (hallakko + ruunikko)

Ruunihallakko (hallakko) on hallakkogeenin haalistama ruunikko. Sen runko on vaaleanpunaruskea tai kellertävänruskea, siima tummanruskea tai musta, jalat ovat mustat seepraraidoilla ja jouhet mustat tai mustan ja valkoisen kirjavat hallakkovärien tyyliin. Tummimmat ruunihallakot voivat muistuttaa paljon tavallista ruunikkoa. Ruunihallakon sekoittaa yleensä ruunivoikkoon, jolta puuttuvat kuitenkin hallakkoväreille tyypilliset kaksiväriset jouhet ja jalkojen seepraraidoitus.

Hiirakko (hallakko + musta)

Hiirakko (joskus käytetään myös nimitystä vaaleanmusta) on hallakkogeenin haalistama musta. Sen runko on harmaa, siima tumma ja jouhet ja jalat mustat. Tavallista hiirakkoa on vaikea sekoittaa mihinkään muuhun väriin, mutta joskus hiirakko voi olla ruskeansävyinen ja sekoitettavissa ruunihallakkoon.

Hopeavärit

Hopeanruunikko

Hopeanmusta

Hopea-geeni vaalentaa vain mustaa väriä, joten se vaikuttaa vain ruunikkoon ja mustaan. Rautiaassa hopeageeni ei näy, vaikka rautias voi silti kantaa hopeageeniä ja periyttää sitä eteenpäin. Melko yleinen tuntomerkki hopeaväreillä on vaaleat tai miltei valkoiset jouhet, mutta jouhet voivat olla joskus myös tummempia, muun peitinkarvan sävyisiä. Jouhien kaksivärisyys ei ole tavatonta, monilla on esimerkiksi jouhien päät vaaleampia kuin muut jouhet.

Hopeageeni on varsin harvinainen väri eikä sitä esiinny kovin monella rodulla. Suomenhevosella se on harvinainen väri, joillain kylmäveriroduilla sitä esiintyy myös. Kalliovuortenponilla se on puolestaan hyvin yleinen ja myös tavoiteltu väri.

Koska hopeageeni vaalentaa ruunikon tummat jouhet ja jalat ja muuttaa myös mustan useimmiten liinahtavaharjaisen rautiaan näköiseksi, on hopeaväreillä ollut Suomessa virheellinen nimitys kanelinrautias, vaikka hevonen ei geneettisesti olekaan rautias. Hopeavärejä on alettu tunnistaa oikein vasta 1990-luvun lopulta alkaen, kun tieto hevosten väreistä on kasvanut.

Hopeanruunikko

Hopeanruunikkoa (ruunikko + hopea) on aikaisemmin erityisesti suomenhevosella nimitetty kanelinrautiaaksi. Sillä on ruskea (yleensä keski- tai tummanruskea) peitinkarva ja jaloissa ei ole mustaa vaan tummaa ruskeata erityisesti vuohis- ja polvi-/kinnernivelien kohdalla. Jouhien väri voi vaihdella tummanruskeasta valkoiseen, yleensä jouhet ovat joko peitinkarvan väriset tai vaaleammat. Se ei siis näytä ruunikolta ruskeine jalkoineen ja vaaleine jouhineen.

Hopeanmusta

Hopeanmusta (musta + hopea) on hyvin monimuotoinen väri. Hopeageeni on vaalentanut sekä sen peitinkarvaa että jouhia. Joskus hopeanmusta voi muistuttaa hyvin paljon hopeanruunikkoa, hopeanmustan peitinkarvan sävy on yleensä hieman tummempi eikä niin punertavanruskea kuin hopeanruunikolla vaan harmahtavampi. Peitinkarva voi olla hopeanmustalla myös hyvin tummanruskeata, jopa lähellä mustaa. Jouhet voivat olla aivan vaaleat tai peitinkarvan väriset tai jotain siltä väliltä. Peitinkarvassa on usein papurikkokuviointia, hopeanruunikolla se ei ole yhtä tyypillinen. Hopeanmusta voi kuitenkin olla kauttaaltaan harmaansävyinen, jonka jouhet ovat vaaleat ja karvassa vaaleaa papurikkokuviointia. Vaaleimmat hopeanmustat voivat jopa muistuttaa voikkoa, niiden peitinkarva on vaaleata, kellertävää tai harmahtavaa ja jouhet vaaleat.

Samppanjavärit

Samppanjanrautias

Samppanjanruunikko

Samppanjanmusta

Samppanjavärit muistuttavat voikkovärejä, mutta sävy on erikoisen läpikuultava ja ohut. Kaikilla samppanjaväreillä on usein tiettyjä tuntomerkkejä:

• Musta pigmentti on vaalentunut voimakkaasti ja mustaa väriä ei käytännössä samppanjavärisillä ole lainkaan, vaan se on vaalentunut suklaan- tai harmaanruskeaksi
• Karva on metallinkiiltävä, se näkyy eritoten auringonpaisteessa
• Jouhet kulottuvat helposti erityisesti auringossa ja jouhet näyttävät kaksivärisiltä
• Peitinkarvassa esiintyy usein papurikkokuviointia
• Aikuisen hevosen silmät ovat vaaleanruskeat, varsalla on syntyessään siniset silmät, jotka alkavat muuttaa väriään tummemmiksi ja ruskeamman sävyisiksi iän myötä
• Iho on vaaleanpunainen ja harmaantäplikäs. Täplikkyys näkyy erityisen hyvin turvassa ja sukuelinten ympärillä
• Peitinkarvan sävy voi vaihdella voudenaikojen mukaan, hevonen on kesällä vaaleimmillaan. Kaikilla hevosilla värivaihtelua ei tapahdu.

Samppanjavärit ovat harvinaisia, niitä esiintyy pääasiassa vain amerikkalaisilla roduilla (ainakin tennesseenwalker, missourinfoxtrotter ja quarter). Todennäköisesti värin aiheuttanut mutaatio on syntynyt Amerikan mantereella.

Samppanjanrautias

Samppanjanrautias (engl. gold champagne) on rautias, johon on liittynyt samppanjageeni. Se muistuttaa paljon voikkoa, sen peitinkarva on keltainen tai kellertävänruskea, jouhet vaaleat tai samaa sävyä peitinkarvan kanssa. Voikosta sen erottaa samppanjavärien tuntomerkkien (vaaleat silmät, vaalea pilkullinen iho, papurikkokuviointi, metallinkiilto) perusteella, mutta valokuvista voi värien erottaminen olla vaikeata.

Samppanjanruunikko

Samppanjanruunikko (engl. amber champagne) on ruunikkopohjainen samppanja. Se muistuttaa usein ruunivoikkoa, sen peitinkarva on kellertävänruskea, usein hunajansävyinen, mutta erona ruunivoikkoon sen jalat ja jouhet eivät ole mustat vaan tummanruskeat. Toisinaan jalat voivat olla hyvin vaaleat (ks. esimerkkikuva samppanjanruunikosta). Myös samppanjanruunikon iho on vaalea ja täplikäs toisin kuin ruunivoikolla, jonka iho on tumma. Papurikkokuviointi on melko yleistä samppanjanruunikoilla.

Samppanjanmusta

Samppanjanmusta (engl. classic champagne) on mustapohjainen samppanja. Värin sävy voi vaihdella paljon eri hevosilla, useimmiten se on tasainen punertavan- tai kellertävänharmaa (papurikkokuvioinnilla). Jouhet ja jalat ovat samanväriset kuin peitinkarva tai tummemmat, mutteivät koskaan mustat.

Pearl-värit

Pearl-tekijä (joskus myös Barlink-tekijä) on löydetty viimeisimmäksi hevosen ns. diluutioväreistä. Se on hyvin harvinainen, mutaatio on ilmeisesti tapahtunut Iberian niemimaalla, koska nykyään Pearl-värejä esiintyy andalusianhevosilla ja lusitanoilla sekä niistä polveutuvilla quartereilla, painteilla ja perunpasoilla. Toistaiseksi ei ole aivan selvää, millä tavoin pearl-väri käyttäytyy mustan ja ruunikon pohjavärin kanssa, alla olevat kuvaukset koskevat rautiasta yhdistettynä pearliin.

Yksinkertainen pearl-geeni ei vaikuta hevosen perusväriin juuri lainkaan, se vaalentaa perusväriä hieman, muttei yleensä niin paljoa että se pystyttäisiin määrittelemään perusvärin sijaan pearliksi. Ihossa saattaa olla vaaleampia kohtia, mutta yleensä nämä eivät näy.

Kuitenkin jos yksinkertainen pearl-geeni esiintyy yksinkertaisen voikkovärin kanssa, ne yhdessä vaalentavat hevosen muistuttamaan tuplavoikkoa. Sillä on vaaleanpunainen iho ja siniset tai vaaleanruskeat silmät.

Kaksinkertainen pearl-geeni ilman voikkoa vaalentaa hevosen perusväriä myös melko paljon, mutta väri ei ole niin vaalea kuin pearl+voikko-yhdistelmä. Yleensä väri muistuttaa jotain samppanjaväreistä, hevosen iho on vaalea, silmät samoin, mutta peitinkarvan väri ei ole niin vaalea että hevosta voisi luulla tuplavoikoksi. Usein peitinkarvassa on oranssihtava sävy ja siksi pearl-väriä on aiemmin kutsuttu myös apricotiksi (aprikoosi).

Pearl-värejä on vaikea tunnistaa oikein, koska väri joko ei näy tai sitten se muuttaa hevosen joko tuplavoikon tai samppanjan kaltaiseksi. Väritys on hyvin harvinainen eikä sitä tiettävästi esiinny vielä virtuaalimaailmassa.

Kimo

Kimo arabianhevonen

Kimo on kuvio joka voi yhdistyä mihin tahansa perusväriin tai perusvärin ja erikoisvärien yhdistelmään ja muuttaa tämän ajan myötä jopa täysin valkoiseksi. Varsa syntyy tämän pohjavärinsä värisenä, esimerkiksi rautiaana, ruunivoikkona tai ruunikonkirjavana mutta alkaa iän myötä muuttua vähitellen harmaan kautta täysin valkoiseksi. Kimo voi tummua nuorena voimakkaasti ennen kuin se alkaa vaalentua, ja pää ja jouhien latvat harmaantuvat ensimmäisinä. Kimoutumisnopeus on hevosilla yksilökohtaista, useimmilla kimoutuminen alkaa näkyä jo varsakarvan vaihtuessa, mutta toiset hevoset voivat olla miltei täysin valkoisia jo kymmenvuotiaana, osa puolestaan on erisävyisen harmaa vielä parikymppisenäkin. Kimoutumisvaiheesta ei siis voi päätellä mitään hevosen iästä.

Pohjaväri on hyvä merkitä muistiin ennen kimon vaalenemista sillä se vaikuttaa siihen mitä värejä varsa voi periä. Pitkälle kimoutuneesta hevosesta ei pohjaväriä pysty enää mitenkään tunnistamaan vaan kaikki näyttävät samalta (ellei kyse ole sellaisesta pohjaväristä, joka vaalentaa esimerkiksi ihoa, kavioita tai silmiä). Esimerkiksi voikonkimo voi periyttää voikkoja varsoja, vaikkei se itse vaalenemisen jälkeen enää voikolta näytäkään. Kimon lyhenne on km ja se yhdistetään pohjavärin lyhenteeseen, esimerkiksi mustankimo on mkm. Joskus reaalimaailmassa käytetty nimitys harmaankimo (hkm) ei ole missään nimessä validi, koska harmaa ei ole mikään pohjaväri ja kaikki kimot ovat jossain vaiheessa elämäänsä erisävyisen harmaita.

Joidenkin kimojen peitinkarvaan tulee jossain vaiheessa kimoutumista pieniä puna- tai tummanruskeita täpliä riippumatta siitä, mikä hevosen pohjaväri on. Tätä kutsutaan kärpäskimoksi (kkm). Usein nämä "kärpästäplät" säilyvät näkyvillä useita vuosia, joskus jopa koko loppuelämän. Erityisesti kimoilla arabeilla ja arabisukuisilla hevosilla voi esiintyä ns. verijälkiä, ne ovat suurempia, punaruskeita laikkuja, niiden reunat ovat usein epätasaiset tai pitsimäiset ja niiden koko voi vaihdella kämmenen kokoisesta tai pienemmästä suuriin, esimerkiksi koko lavan peittäviin laikkuihin.

Kimo, erityisesti yhdistettynä perusväreihin ei ole mikään harvinainen väri useimmilla roduilla, mutta kuitenkin yleensä tummia värejä harvinaisempi. Historiallisesti kimo on ollut tavoiteltu väri, valkoiset hevoset ovat olleet usein haluttuja ylhäisön keskuudessa. Nykyisin on muutamia rotuja, joilla kimo on hyvin yleinen, jopa hallitseva väri: arabianhevonen, camarguenhevonen (kimo ainoa sallittu väri), lipizzanhevonen, shagya, orlov-ravuri, klabrubinhevonen, percheron, andalusianhevonen...

Päistärikkö

Ruunikonpäistärikkö

Päistärikkö on kuvio, joka voi muokata mitä tahansa pohjaväriä. Sillä on valkoista karvaa perusvärin seassa etenkin rungolla, pää ja jalat ovat tummemmat, perusväriset. Rungollakaan päistäriköllä ei ole yleensä niin paljon valkoista karvaa kuin kimoilla on vaan pohjaväri "kuultaa" päistärikön alta ja usein vaikutelma on kuin hevonen olisi kuuran peittämä. Päistärikön voi sekoittaa vaalenevaan kimoon, mutta siitä sen erottaa parhaiten se, että kimo vaalenee ensin päästään kun taas päistäriköllä pää pysyy tummana.

Hevosen rungolla voi olla päistärkarvaa (ts. valkoisia karvoja tummien seassa) ilman että kyse on päistäriköstä. Tällaista voi aiheuttaa esimerkiksi ns. rabicano-kuviointi, jossa valkoista päistärkarvaa on erityisesti hännäntyvessä, mutta suurimmillaan rabicano voi levittää päistärkarvaa rungolle ja kaulaan. Rabicano on yleisin arabianhevosilla ja siitä periytyvillä roduilla. Arabianhevosella ei esiinny päistärikköä lainkaan ja kaikki päistärikön näköiset hevoset ovat suurella todennäköisyydellä laajoja rabicanoja.

Joissain tapauksissa myös sabino-kirjavuus aiheuttaa päistärkarvaa rungolle, usein tähän liittyy suuret pää- ja/tai jalkamerkit. Näistä päistärikön erottaa yleensä siitä, että päistäriköllä päistärkarvaisuus on hyvin tasaista rungossa ja kaulalla, rabicanolla ja sabinolla päistärkarvaa on usein jossain kohtaa runkoa tai kaulaa enemmän kuin muualla.

Päistärikkö saattaa vaihtaa tummuusastetta vuodenaikojen mukaan, erityisen selkeätä tämä on pitkän talvikarvan kasvattavilla roduilla. Talvikarvassa päistäriköt ovat tummempia, joskus jopa niin tummia ettei niitä tunnista päistäriköiksi välttämättä lainkaan, mutta kesäkarvassa huomattavasti vaaleampia.

Päistärikköä esiintyy melko monilla eri roduilla, mutta lähes kaikilla roduilla se on harvinainen väri. Päistärikön lyhenne on päis tai päist, se liitetään perusvärin lyhenteeseen, esimerkiksi rautiaanpäistärikkö on rtpäis.

Valkokirjavuus eli lehmänkirjavuus

Valkokirjavuus lisää pohjaväriin yhtenäisiä tai rikkonaisia valkoisia alueita, joiden koko vaihtelee hyvin pienestä hyvin suureen. Näitä nimitetään puhekielessä usein lehmänkirjaviksi. Kirjavuus jakautuu neljään tyyppiin kuvioinnin mukaan, ja samalla hevosella voi myös olla useampia eri kirjavuuden kuviointia. Usein näiden erottaminen toisistaan on vaikeaa.

Monilla roduilla lehmänkirjavuus on periaatteessa kiellettyä ja yksilöiden tulee olla yksivärisiä. Lehmänkirjavuutta ja niistä erityisesti tobianoa kuitenkin esiintyy melko monilla roduilla: poneilla, kylmäverisillä ja lämminverisillä. Sabino hankala väri, koska pienimerkkinen sabino näyttää yksiväriseltä hevoselta, jolla vain on isohkot merkit.

Tobiano

Rautias tobiano

Tobiano, eli selänpuoleinen kirjavuus on yleisin lehmänkirjavuuden muoto. Se lisää pohjaväriin siistejä, valkoisia, isokokoisia laikkuja, valkoinen kuvio on usein pystysuuntainen (erotuksena monen overo-kuvioinnin vaakasuuntaiseen kuvioon) ja yleensä valkoinen väri ylittää hevosen selkälinjan jossain kohdassa. Valkoiset laikut ovat laajimmillaan selän puolella ja jalat ovat usein valkoiset. Pienimerkkisellä tobianolla on usein korkeat sukat, ja valkea täplä tai laikku jossain vartalolla, yleensä sään, kainalon tai hännäntyven kohdalla, mutta päässä ei ole merkkejä. Isomerkkinen tobiano taas voi olla lähes valkoinen. Tobianolle ei ole tyypillistä siniset herasilmät eikä rikkonaiset, pitsimäiset laikkujen rajat.

Overo-kuvioinnit

Historiallisista syistä lehmänkirjavuuden kuviot jaetaan kahteen tyyppiin, edellä esitettyyn tobianoon ja overoon, joka puolestaan käsittää kolme keskenään hyvinkin erityyppistä lehmänkirjavuuden muotoa. Yhteistä kaikille overokuvioinneille on se, että yleensä valkoinen väri ei ylitä hevosen selkälinjaa. Poikkeuksiakin toki on, esimerkiksi miltei täysin valkoinen, suurimerkkinen sabino.

Sabino

Rautias isomerkkinen sabino

Sabinokuvio lisää pohjaväriin pitsimäisiä laikkuja varsinkin mahan alle. Repaleiset korkeat sukat, sekakarva ja läsi kuuluvat sabinoon. Mikäli sabino on hyvin pienimerkkinen, se saattaa jopa jäädä huomaamatta. Isomerkkinen sabino voi olla lähes valkoinen, jolla on ehkä hieman tummaa väriä korvien ja niskan tienoilla.

Sabinosta tekee erikoisen se, että sitä esiintyy myös sellaisilla roduilla, jotka ovat perinteisesti olleet yksivärisiä, kuten suomenhevonen tai arabianhevonen. Pientä sabinokirjavuutta (suurehkot merkit, mahdollisesti laikku mahan alla) ei ole aiemmin pidetty varsinaisena kirjavuutena ja sen takia puhtaissa rotulinjoissa voi esiintyä sabinoja, jotka sopivasti risteytyessään voivat tuottaa erittäin kirjavan jälkeläisen, joka kuitenkin on puhdasrotuinen sekin.

Frame overo

Frame overo lisää pohjaväriin vaakasuunnassa pitkänmallisia, valkoisia laikkuja etenkin kyljille ja kaulan sivuille. Laikkujen reunat ovat yleensä rosoiset, ja herasilmät ja tummat jalat ovat yleiset. Väri on saanut nimensä siitä, että hevosen ääriviivat (selkä, jalat ja jalkojen sivut, alakaula, niska ja ryntäät) ovat usein värilliset, ja valkoiset alueet osuvat näiden väliin kyljille ja kaulalle. Tumma väri muodostaa siis "kehyksen" (engl. frame) valkoisen värin ympärille. Frame voi olla joskus vaikea tunnistaa, koska pienimerkkisillä frameilla ei välttämättä ole muuta kirjavuutta kuin ehkä pieni valkoinen laikku kyljessä tai kaulalla.

Frame overoa esiintyy lähinnä vain painteilla ja muilla sen sukuisilla roduilla, mutta hyvin satunnaisesti sitä voi esiintyä esimerkiksi englantilaisilla täysiverisillä ja mahdollisesti muillakin perinteisesti yksivärisillä hevosilla.

Splashed white

Splashed white - kuviota on kuvailtu osuvasti: "valkoinen hevonen, jonka päälle on kaadettu tummaa maalia". Splashed whitella on yleensä maha ja jalat valkoiset ja tummaa väriä on selässä ja kaulan yläosissa. Valkoinen väri voi nousta mahan puolelta kielekkeinä ylemmäs ja suurimerkkisimmillä yksilöillä jopa selälle asti. Herasilmät ja valkopää kuuluvat kuvioon. Laikut ovat terävärajaisia ja yksinkertaisempia kuin sabinolla tai frame overolla. Pienimerkkistä splashed whitea voi olla hankala erottaa tavallisista merkeistä, koska sillä ei välttämättä ole muuta valkoista kuin sukat ja isohko päämerkki.

Splashed whitea esiintyy painteilla ja sen sukuisilla roduilla ja sen lisäksi myös islanninhevosilla ja harvinaisena gotlanninrusseilla.

Tovero

Tovero on nimensä mukaisesti tobianon ja overon yhdistelmä. Yleensä nämä ovat hankalia tunnistaa, koska eri värien tuntomerkit yhdistyvät samassa hevosessa. Myös kaksi eri overokuviointia voi yhdistyä keskenään, mutta reaalimaailmassa tämä on harvinaisempaa, koska tobiano on kuvioista yleisin.

Tiikerinkirjava

Tiikerinkirjavuus lisää mihin tahansa pohjaväriin valkoisia tai tummia täpliä ja joskus sekavärisiä alueita. Tiikerinkirjavia on monenlaisia hyvin niukasta lumihiutalekuviosta (rungolla vain muutamia vaaleita täpliä siellä täällä) lähes valkoiseen hevoseen, jolla on vain muutamia tummia täpliä esimerkiksi korvissa ja turvan iholla. Tiikerinkirjavaan liittyy myös sekakarva, ja "loimikuviot" joissa hevosella on esimerkiksi lautasilla valkea alue jossa on tummia täpliä, ja muuten hevonen on pohjavärinsä värinen. Iho on täplikäs, tämä täplikkyys näkyy selvimmin alueilla, joissa ei ole peitinkarvaa, kuten turvassa ja sukuelinten ympärillä. Tiikerinkirjavaan väriin kuuluu usein myös juovakaviot ja silmänvalkuaisen näkyminen.

Tiikerinkirjava on harvinainen väri, mutta muutamalla hevosrodulla se on haluttu ja osin jopa ainoa sallittu väri. Näitä ovat amerikkalainen appaloosa ja tanskalainen knabstrupinhevonen.

Dominanttivalkoinen

Dominanttivalkoinen (dominant white) on erittäin harvinainen väri. Hevonen on täysin valkoinen peitinkarvaltaan ja jouhiltaan ja sen iho on vaaleanpunainen. Silmät ovat ruskeat tai siniset.

Yhdistelmävärit

Periaatteessa kaikki edellä mainitut värit voivat yhdistyä yhdessä hevosessa, ainoastaan perusvärit (ruunikko, rautias, musta) ovat aina erillään. Erilaisista väriyhdistelmistä yleisimpiä lienevät ne, joissa kimo tai kirjava yhdistyy johonkin erikoisväriin, kuten vaikka yksinkertaisiin voikkoväreihin. Dominanttivalkoinen ja tuplavoikot ovat kuitenkin sellaisia, että vaikka niiden väriä muokkaisi useitakin eri tekijöitä (hallakko, hopea, kimo, päistärikkö jne), värit näyttävät samanlaisilta kuin jos hevonen olisi vain dominanttivalkoinen tai tuplavoikko. Teoriassa tuplavoikossa voi kyllä näkyä esimerkiksi päistärikkö tai kirjavuus, koska niiden peitinkarva ei ole aivan puhtaanvalkoinen. Myös kimo on ajan myötä sellainen, että riippumatta hevosen pohjaväristä, se näyttää vanhemmiten yleensä melko tavalla valkoiselta, mutta kimokin puolestaan "peittyy" dominanttivalkoisen ja tuplavoikon alle.

Hankalimpia tunnistettavia ovat kahden tai useamman eri diluutiovärin (voikko, hallakko, samppanja, hopea, pearl) yhdistelmät.

Voikko + hallakko

Koska voikko- ja hallakkogeenit ovat diluutioväreistä yleisimpiä, näiden yhdistelmät ovat myös yhdistelmäväreistä ehkä yleisimpiä. Toisaalta vain harvalla rodulla esiintyy sekä voikko- että hallakkovärejä. Tällaisia ovat pääasiassa vuonohevoset sekä quarterhevoset ja sen sukuiset rodut.

Voikonhallakko (keltahallakko): rautias + voikko + hallakko. Keltainen tai kermanvaalea peitinkarva, jouhet pääosin valkoiset. Siima ja jalkojen seepraraidat ovat vaaleanruskeat, toisinaan vain heikosti näkyvissä.

Ruunivoikonhallakko (valkohallakko): ruunikko + voikko + hallakko. Peitinkarva usein miltei valkoinen, voi olla sävyltään kellertävä tai harmahtava. Jalat mustat tai tummat, jouhet kaksiväriset. Siima ruskea.

Mustanvoikonhallakko (joskus myös voikonhiirakko): musta + voikko + hallakko. Ei yleensä tunnistettu väri, koska voikkogeeni vaikuttaa mustaan erittäin niukasti ja mustanvoikonhallakko on lähes täysin samannäköinen kuin olisi tavallinen hiirakkokin. Toisinaan mustanvoikonhallakon peitinkarvan väri on tavallista hiirakkoa kellertävämpi.

Voikko + samppanja

Voikon ja samppanjan yhdistelmiä esiintyy joillain amerikkalaisilla roduilla ja värit on tunnistettu ja kuvattu melko hyvin siitä huolimatta, että ne ovat varsin harvinaisia.

Samppanjanvoikko (gold cream champagne, ivory gold champagne): rautias + voikko + samppanja. Erittäin vaalea peitinkarva, kellertävä tai luonnonvalkoinen. Jouhet samanväriset tai puhtaan valkoiset. Samppanjavärien yleiset tuntomerkit (vaalea iho ja silmät, ihon täplikkyys) esiintyvät.

Samppanjanruunivoikko (gold amber champagne, ivory amber champagne): ruunikko + voikko + samppanja. Vaalea peitinkarva, sävy kellertävä tai harmahtava. Jouhet usein hieman tummemmat, samoin jalat ainakin nivelien kohdalta. Samppanjavärien yleiset tuntomerkit (vaalea iho ja silmät, ihon täplikkyys) esiintyvät.

Samppanjanmustanvoikko (classic cream champagne, ivory classic champagne): musta + voikko + samppanja. Vaalea peitinkarva, sävyltään usein kellertävä tai harmahtava, mutta voi olla lähes valkoinenkin. Jouhet usein tummemmat, jopa tummanruskeat. Jaloissa on tummempaa väriä ainakin nivelten kohdalla. Samppanjavärien yleiset tuntomerkit (vaalea iho ja silmät, ihon täplikkyys) esiintyvät.

Voikko + hopea

Hopeaväri ei näy rautiaassa mitenkään, joten se ei vaikuta voikkoon millään tavoin. Hopeaa kantava voikko näyttää siis normaalilta voikolta. Hopeavärit ovat harvinaisia ja niiden yhdistyminen voikkoväreihin sitäkin harvinaisempaa, mutta virtuaalimaailmassa tätä tapahtuu kalliovuortenponeilla, joilla esiintyy hopeaa yleisesti ja voikkovärejä jonkin verran. Teoriassa hopean ja voikon yhdistelmävärejä voi esiintyä lisäksi suomenhevosella, quarterhevosella ja islanninhevosella, joilta löytyy kumpaakin erikoisväriä.

Hopeanruunivoikko: ruunikko + voikko + hopea. Hopeanruunivoikolla on voikkogeenin vaalentama peitinkarva ja hopeageenin vaalentamat jalat ja jouhet. Sen peitinkarva on kellertävänsävyinen vaaleanruskea, usein vaaleampi kuin ruunivoikoilla yleensä. Jaloissa on hieman tummempaa sävyä erityisesti nivelien (vuohiset, etupolvet, kintereet), mutta jalat eivät ole mustat. Jouhet voivat olla täysin valkoiset, harmaat tai sekaväriset.

Hopeanmustanvoikko: musta + voikko + hopea. Voikkogeeni ei vaikuta mustaan väriin kovin radikaalisti, joten hopeanmustanvoikko muistuttaa yleensä paljon tavallista hopeanmustaa. Useissa tapauksissa peitinkarvassa on kuitenkin kellertävä, kulottunut sävy, joka ei ole täysin tyypillinen hopeanmustalle.

Hallakko + hopea

Punahallakon (rautiaspohjainen väri) ulkoasuun mahdollinen hopeageeni ei vaikuta millään tavoin, vaikka punahallakko voi kantaakin hopeaa ja periyttää sitä eteenpäin ruunikko- ja mustapohjaisille varsoilleen. Hopean ja hallakon yhdistelmiä esiintyy virtuaalimaailmassa erittäin harvoin, lähinnä kalliovuortenponeilla, vaikka hallakkovärit ovatkin harvinaisia sillä rodulla. Teoriassa yhdistelmiä voi esiintyä myös islanninhevosilla ja quartereilla.

Hopeanhallakko: ruunikko + hallakko + hopea. Hopeanhallakko muistuttaa paljon yllä esiteltyä hopeanruunivoikkoa. Sillä on vaalea peitinkarva, hopeageenin vaalentamat jalat ja jouhet. Erona hopeanruunivoikkoon hopeanhallakolla näkyvät yleensä hallakkovärien erikoispiirteet jossain määrin: siima ja jalkojen seepraraidat. Nämä kuitenkin saattavat olla erittäin himmeät ja vaikeasti havaittavissa. Jouhissa ei yleensä näy kaksivärisyyttä, koska hopea vaalentaa jouhet yleensä kokonaan vaaleiksi.

Hopeanhiirakko: musta + hallakko + hopea. Hopeanhiirakon peitinkarva on yleensä harmaa, siitä voi näkyä hopeageenin aiheuttama papurikkokuvio. Tummuusasteeltaan se on joko yhtä tumma kuin hiirakoilla tai vaaleampi, mutta yleensä kuitenkin selkeästi harmaan sävyinen toisin kuin kellertävä hopeanhallakko. Jouhet hopeanhiirakolla ovat vaaleat tai jopa täysin valkoiset. Jalat ovat samanväriset peitinkarvan kanssa, tosin nivelten kohdalla voi olla tummempaa sävyä. Seepraraidoitus voi olla himmeänä näkyvissä, samoin siima.

Lähteet

1. Hevosmaailma.net: värit
2. Ionic, Gin Ahaltek ja Pink: väriteoriaa
3. Terhi Thuneberg-Selonen: Hevosen värit ja merkit
4. Paint Horse legends
5. Homozygous horses: Pearl
6. Wikipedia: Pearl gene