Hevosen värit

Perusvärit

Kaikki hevoset ovat perusväriltään joko rautiaita, ruunikoita tai mustia. Näitä perusvärejä voi sitten muut tekijät muokata eri näköisiksi. Jopa lähes täysivalkoisina syntyvät tuplavoikot tai sabinot ovat pohjaväriltään jotain näistä, vaikka se ei ilmiasusta näkyisikään.

Rautias

Rautiaan hevosen peitinkarva on ruskea, sävy voi vaihdella vaaleasta tummaan. Jalat ovat samanväriset tai vaaleammat kuin peitinkarva. Jouhet (harja ja häntä) ovat joko samanväriset, tummemmat, vaaleammat, harmaansävyiset tai täysin valkoiset mutteivät koskaan mustat. Rautiasta hevosta kutsutaan joskus myös nimityksellä raudikko. Värin lyhenne on rt.

Rautias on periaatteessa helppo tunnistaa muista väreistä, mutta hyvin tumma rautias voi sekaantua tummaan ruunikkoon tai peräti jopa mustaan. Vaalea, liinaharjainen rautias voi puolestaan näyttää paljon voikolta, mutta voikon tuntomerkkinä on yleensä selkeästi kellertävä sävy, kun rautias on enemmän ruskean tai punaisen sävyinen.

Rautias on muiden perusvärien ohella hevosten yleisimpiä värejä miltei rodusta riippumatta.

Liinakko

Liinakko eli liinaharjainen rautias on rautias, jonka jouhet ovat täysin tai lähes valkoiset. Liinakko ei siis varsinaisesti ole väri itsessään vaan rautiaan muunnos. Liinaharjaiseksi sanotaan hevosta, jonka harja on valkoinen tai hyvin vaalea, mutta häntä tummempi. Liinahtavat jouhet ovat perusväriä vaaleammat, mutteivät täysin valkoiset jouhet. Hamppujouhisen hevosen harjassa ja/tai hännässä puolestaan on harmaita jouhia tai osa jouhista on mustia tai tummia ja osa valkoisia.

Liinakko on melko harvinainen väri varsinkin jalostetuilla roduilla. Suomenhevosella ja monilla muilla melko alkukantaisilla roduilla se on yleisempi, suomenhevosella perinteisesti myös toivottu väri.

Ruunikko

Ruunikon peitinkarva on ruskea ja sen jalat ja jouhet ovat mustat. Jaloissa musta väri yltää yleensä polviin ja kintereisiin asti. Peitinkarvan sävy vaihtelee vaaleasta mustanruskeaan. Tumminta ruunikon sävyä kutsutaan mustanruunikoksi ja erityisesti valokuvista voi olla vaikea erottaa musta ja mustanruunikko toisistaan. Mustanruunikolla on yleensä kuitenkin rusehtavaa sävyä turvassa, kainaloissa ja kupeilla, tämä näkyy helpoimmin auringonvalossa, musta taas on täysin musta. Ruunikon lyhenne on rn. Ruunikko on perusväreistä yleisin, vaikkakin eri rotujen värijakaumissa on eroja. Clevelandinruunikko on tiettävästi ainoa rotu, jolla ruunikko on ainoa sallittu väri.

Villiruunikko

Villiruunikko on ruunikon muunnos, jonka tunnistaa siitä, että sillä on jaloissa mustaa vain vuohisiin asti. Yleensä myös polvien ja kintereiden kohdalla on mustaa tai muuta karvaa tummempaa sävyä, mutta säärissä on selkeän ruskeata sävyä. Tavallisella ruunikolla musta väri ylettyy polviin ja kintereisiin asti.

Musta

Musta hevonen on nimensä mukaisesti kauttaaltaan musta, lukuunottamatta mahdollisia valkoisia merkkejä. Kulomusta on "haalistunut" musta, jonka karvassa on kellertävä sävy. Mustan, erityisesti kulomustan voi sekoittaa melko helposti mustanruunikkoon tai mustanvoikkoon.

Musta lienee perusväreistä harvinaisin ja hevosroduissa on vain aniharvoja rotuja, joilla musta on ainoa väri. Friisiläinen on näistä tunnetuin vaikka friisiläisissäkin esiintyy rautiaita erittäin harvoin.

Voikkovärit

Voikko-geeni haalistaa hevosen perusväriä. Se voi esiintyä hevosella joko yksin- tai kaksinkertaisena. Yksinkertaisena voikkogeeni haalistaa ruskean värin kellertäväksi tai keltaiseksi, kaksinkertaisena se vaalentaa hyvin paljon sekä ruskeata että mustaa väriä ja sen lisäksi myös hevosen ihon, silmien ja kavioiden väri on vaalea.

Voikkovärejä esiintyy melko useilla roduilla ja se on diluutioväreistä (l. haalistavat värit eli voikko-, hallakko-, hopea- ja samppanjavärit) yleisin. Harvalla rodulla se kuitenkaan on erityisen yleinen. Tuplavoikot ovat joillain brittiläisillä poniroduilla ei-toivottuja värejä vaikka yksinkertaiset voikot hyväksytään ilman ongelmia.

Voikko (rautias + yksinkertainen voikkogeeni)

Voikon peitinkarva on keltainen ja jouhet valkoiset, vaaleat, harmahtavat tai kellertävät. Silmät ovat tummat, samoin iho.

Ruunivoikko (ruunikko + yksinkertainen voikkogeeni)

Ruunivoikon peitinkarva on kellertävänruskea, jalat ja jouhet (harja ja häntä) ovat mustat. Ruunivoikko on suomenkielisenä väriterminä varsin uusi, aikaisemmin kaikkia kellertäviä, mustajalkaisia ja -jouhisia hevoset nimitettiin hallakoiksi. Onkin totta, että ruunivoikkoa voi olla vaikea erottaa ruunihallakosta, mutta ruunivoikolta puuttuu hallakkovärien muut tuntomerkit eli kaksiväriset jouhet ja jalkojen raidallisuus. Ruunivoikolla voi olla siima, ruunihallakolla se on aina.

Mustanvoikko (musta + yksinkertainen voikkogeeni)

Yksinkertainen voikkogeeni ei vaikuta mustaan väriin kovin voimakkaasti ja mustanvoikko hevonen näyttää usein tavalliselta mustalta tai mustanruunikolta. Joskus karvassa saattaa olla kellertävä sävy, joka näkyy parhaiten auringonvalossa. Mustanvoikoilla on kellertävää karvaa korvien sisäpuolella ja joillain yksilöillä on myös vaaleammat silmät.

Tuplavoikot (perusväri + kaksinkertainen voikkogeeni)

Tuplavoikot ovat myös ruunikko-, rautias- tai mustapohjaisia värejä, mutta kaksinkertainen voikkogeeni haalistaa värejä niin paljon, että usein käytännössä on hyvin vaikeata erottaa näitä värejä toisistaan. Rautiaspohjaista tuplavoikkoa kutsutaan cremelloksi, ruunikkopohjaista perlinoksi ja mustapohjaista smoky creamiksi. Muita yhteisnimityksiä ovat tuplavoikon lisäksi sinisilmäinen voikko, BEC eli blue-eyed cream tai albino, joka kuitenkin on virheellinen nimitys, koska oikeata punasilmäistä albinoa ei hevosilla esiinny tiettävästi lainkaan. Englanninkielisissä maissa käytetään värikohtaisten nimitysten lisäksi tai sijaan yleisnimitystä cream tai creme.

Kaikkien tuplavoikkojen iho on vaaleanpunainen, silmät siniset ja kaviot vaaleat. Peitinkarva on luonnonvalkoista, kermankellertävää tai joissain tapauksissa aavistuksen punertavaa tai oranssihtavaa. Teoriassa cremelloilla jouhet ovat puhtaanvalkoiset ja niillä ei esiinny punertavaa sävyä missään. Perlinoilla ja smoky creameilla on usein samanväriset tai hieman tummemmat jouhet kuin peitinkarva on. Myös niiden jaloissa, erityisesti nivelien kohdalla voi olla muuta peitinkarvaa tummempaa sävyä. Kuitenkin nämä erot ovat harvoin erityisen selkeitä ja tuplavoikkoja on mahdotonta erottaa toisistaan.

Hallakkovärit

Hallakkoväri on alkukantainen suojaväri, ja alkuperäinen villiväri. Hallakko haalistaa hevosen pohjaväriä, mutta jalat, harjan ja hännän sisimmät osat, korvanreunat, korvalehtien kärjet ja tietyt pään alueet jäävät tummiksi. Kaikilla hallakoilla on tumma siima selässään, ja se jatkuu myös harjassa tehden siitä kaksivärisen.

Hallakkovärejä esiintyy yleensä alkukantaisilla roduilla. Vuonohevonen on aina hallakkovärinen ja yleensä sen väritys on erityisen kirkas. Muilla roduilla esimerkiki ruunihallakko saattaa olla tummempi ja vaikeampi tunnistaa esimerkiksi ruunivoikosta tai vaaleansävyisestä ruunikosta, jolla sattuu olemaan siima myös.

Punahallakko (hallakko + rautias)

Punahallakko on hallakkogeenin haalistama rautias. Sen runko on vaaleankellertävä tai vaaleanpunaruskea, siima ruskea, ja jouhet ja jalat ovat punaruskeat. Punahallakon erottaminen vaaleasta rautiaasta voi olla vaikeata, koska hallakkogeeni ei vaikuta kovin voimakkaasti ruskeaan väriin ja hallakkovärien tuntomerkit ovat varsin himmeästi näkyvissä.

Ruunihallakko (hallakko + ruunikko)

Ruunihallakko (hallakko) on hallakkogeenin haalistama ruunikko. Sen runko on vaaleanpunaruskea, siima tummanruskea tai musta, ja jouhet ja jalat mustat. Ruunihallakon sekoittaa yleensä ruunivoikkoon, jolta puuttuvat kuitenkin hallakkoväreille tyypilliset kaksiväriset jouhet ja jalkojen seepraraidoitus.

Hiirakko (hallakko + musta)

Hiirakko (joskus käytetään myös nimitystä vaaleanmusta) on hallakkogeenin haalistama musta. Sen runko on harmaa, siima tumma ja jouhet ja jalat mustat. Tavallista hiirakkoa on vaikea sekoittaa mihinkään muuhun väriin, mutta joskus hiirakko voi olla ruskeansävyinen ja sekoitettavissa ruunihallakkoon.

Hopeavärit

Hopea-geeni vaalentaa vain mustaa väriä, joten se vaikuttaa vain ruunikkoon ja mustaan. Rautiaassa hopeageeni ei näy, mutta rautias voi silti kantaa hopeageeniä ja periyttää sitä eteenpäin. Melko yleinen tuntomerkki hopeaväreillä on vaaleat tai miltei valkoiset jouhet, mutta jouhet voivat olla joskus myös tummempia, muun peitinkarvan sävyisiä. Jouhien kaksivärisyys ei ole tavatonta, monilla on esimerkiksi jouhien päät vaaleampia kuin muut jouhet.

Hopeageeni on varsin harvinainen väri eikä sitä esiinny kovin monella rodulla. Suomenhevosella se on harvinainen väri, joillain kylmäveriroduilla sitä esiintyy myös. Kalliovuortenponilla se on puolestaan hyvin yleinen ja myös tavoiteltu väri.

Hopeanruunikko

Hopeanruunikkoa (ruunikko + hopea) on aikaisemmin erityisesti suomenhevosella nimitetty kanelinrautiaaksi. Sillä on ruskea (yleensä keski- tai tummanruskea) peitinkarva ja jaloissa ei ole mustaa vaan tummaa ruskeata erityisesti vuohis- ja polvi-/kinnernivelien kohdalla. Jouhien väri voi vaihdella tummanruskeasta valkoiseen, yleensä jouhet ovat joko peitinkarvan väriset tai vaaleammat. Se ei siis näytä ruunikolta ruskeine jalkoineen ja vaaleine jouhineen.

Hopeanmusta

Hopeanmusta (musta + hopea) on hyvin monimuotoinen väri. Hopeageeni on vaalentanut sekä sen peitinkarvaa että jouhia. Joskus hopeanmusta voi muistuttaa hyvin paljon hopeanruunikkoa, hopeanmustan peitinkarvan sävy on yleensä hieman tummempi eikä niin punertavanruskea kuin hopeanruunikolla. Peitinkarva voi olla hopeanmustalla myös hyvin tummanruskeata, jopa lähellä mustaa. Jouhet voivat olla aivan vaaleat tai peitinkarvan väriset tai jotain siltä väliltä. Peitinkarvassa on usein papurikkokuviointia, hopeanruunikkolla se ei ole niin tyypillinen. Hopeanmusta voi kuitenkin olla kauttaaltaan harmaansävyinen, jonka jouhet ovat vaaleat ja karvassa vaaleaa papurikkokuviointia. Vaalemmat hopeanmustat voivat jopa muistuttaa voikkoa, niiden peitinkarva on vaaleata, kellertävää tai harmahtavaa ja jouhet vaaleat.

Samppanjavärit

Samppanjavärit muistuttavat voikkovärejä, mutta sävy on erikoisen läpikuultava ja ohut. Musta pigmentti vaalenee voikammaammin kuin voikkoväreissä, ja muuttuu suklaan- tai harmaanruskeaksi. Karva on kiiltävä ja metallinhohteinen ja jouhet kulottuvat helposti. Aikuisen hevosen silmät ovat vaaleanruskeat, ja iho vaaleanpunainen ja harmaantäplikäs. Täplikkyys näkyy erityisen hyvin turvassa ja sukuelinten ympärillä.

Samppanjavärit ovat harvinaisia, niitä esiintyy pääasiassa vain amerikkalaisilla roduilla (ainakin tennesseenwalker, missourinfoxtrotter ja quarter).

Samppanjanrautias

Samppanjanrautias (engl. gold champagne) on rautiaspohjainen samppanja. Se muistuttaa paljon voikkoa, sen peitinkarva on keltainen tai kellertävänruskea, jouhet vaaleat tai samaa sävyä peitinkarvan kanssa.

Samppanjanruunikko

Samppanjanruunikko (engl. amber champagne) on ruunikkopohjainen samppanja. Se muistuttaa usein ruunivoikkoa, sen peitinkarva on kellertävänruskea, mutta erona ruunivoikkoon sen jalat ja jouhet eivät ole mustat vaan tummanruskeat.

Samppanjanmusta

Samppanjanmusta (engl. classic champagne) on mustapohjainen samppanja. Väri vaihtelee varsin paljon, useimmiten se on tasainen punertavan- tai kellertävänharmaa. Jouhet ja jalat ovat samanväriset kuin peitinkarva tai hieman tummemmat.

Kimo

Kimo on kuvio joka voi yhdistyä mihin tahansa perusväriin tai perusvärin ja erikoisvärien yhdistelmään ja muuttaa tämän ajan myötä jopa täysin valkoiseksi. Varsa syntyy tämän pohjavärinsä värisenä, esimerkiksi rautiaana, ruunivoikkona tai ruunikonkirjavana mutta alkaa iän myötä muuttua vähitellen harmaan kautta täysin valkoiseksi. Kimo voi tummua nuorena voimakkaasti ennen kuin se alkaa vaalentua, ja pää ja jouhien latvat harmaantuvat ensimmäisinä. Pohjaväri on hyvä merkitä muistiin ennen kimon vaalenemista sillä se vaikuttaa siihen mitä värejä varsa voi periä. Esimerkiksi voikonkimo voi saada voikkoja varsoja, vaikkei se vaalenemisen jälkeen enää voikolta näytäkään.

Kimo, erityisesti yhdistettynä perusväreihin ei ole mikään harvinainen väri useimmilla roduilla, mutta kuitenkin yleensä tummia värejä harvinaisempi. Historiallisesti kimo on ollut tavoiteltu väri, valkoiset hevoset ovat olleet usein haluttuja ylhäisön keskuudessa. Nykyisin on muutamia rotuja, joilla kimo on hyvin yleinen, jopa hallitseva väri: arabianhevonen, camarguenhevonen (kimo ainoa sallittu väri), lipizzanhevonen, shagya, orlov-ravuri, klabrubinhevonen, percheron, andalusianhevonen...

Päistärikkö

Päistärikkö on kuvio, joka voi muokata mitä tahansa pohjaväriä. Sillä on valkoista karvaa perusvärin seassa etenkin rungolla, pää ja jalat ovat yleensä tummemmat. Hevosella voi olla jonkin verran valkoista sekakarvaa vaikka se ei olisi päistärikkö, tällöin se ei periytä päistärikköä. Päistärikkö voi myös muistuttaa vaalenevaa kimoa, mutta siitä sen erottaa parhaiten se, että kimo vaalenee ensin päästään kun taas päistäriköllä pää on yleensä tumma.

Päistärikkö saattaa vaihtaa tummuusastetta vuodenaikojen mukaan, erityisen selkeätä tämä on pitkän talvikarvan kasvattavilla roduilla. Talvikarvassa päistäriköt ovat tummempia, joskus jopa niin tummia ettei niitä tunnista päistäriköiksi välttämättä lainkaan, mutta kesäkarvassa huomattavasti vaaleampia.

Päistärikköä esiintyy melko monilla eri roduilla, mutta lähes kaikilla roduilla se on harvinainen väri.

Valkokirjavuus eli lehmänkirjavuus

Valkokirjavuus lisää pohjaväriin yhtenäisiä tai rikkonaisia valkoisia alueita, joiden koko vaihtelee hyvin pienestä hyvin suureen. Näitä nimitetään puhekielessä usein lehmänkirjaviksi. Kirjavuus jakautuu neljään tyyppiin kuvioinnin mukaan, ja samalla hevosella voi myös olla useampia eri kirjavuuden kuviointia. Usein näiden erottaminen toisistaan on vaikeaa.

Tobiano

Tobiano, eli selänpuoleinen kirjavuus on yleisin lehmänkirjavuuden muoto. Se lisää pohjaväriin siistejä, valkoisia, isokokoisia laikkuja, valkoinen kuvio on usein pystysuuntainen (erotuksena monen overo-kuvioinnin vaakasuuntaiseen kuvioon) ja yleensä valkoinen väri ylittää hevosen selkälinjan jossain kohdassa. Valkoiset laikut ovat laajimmillaan selän puolella ja jalat ovat usein valkoiset. Pienimerkkisellä tobianolla on usein korkeat sukat, ja valkea täplä tai laikku jossain vartalolla, yleensä sään, kainalon tai hännäntyven kohdalla, mutta päässä ei ole merkkejä. Isomerkkinen tobiano taas voi olla lähes valkoinen. Tobianolle ei ole tyypillistä siniset herasilmät eikä rikkonaiset, pitsimäiset laikkujen rajat.

Overo-kuvioinnit

Historiallisista syistä lehmänkirjavuuden kuviot jaetaan kahteen tyyppiin, edellä esitettyyn tobianoon ja overoon, joka puolestaan käsittää kolme keskenään hyvinkin erityyppistä lehmänkirjavuuden muotoa. Yhteistä kaikille overokuvioinneille on se, että yleensä valkoinen väri ei ylitä hevosen selkälinjaa. Poikkeuksiakin toki on, esimerkiksi miltei täysin valkoinen, suurimerkkinen sabino.

Sabino

Sabinokuvio lisää pohjaväriin pitsimäisiä laikkuja varsinkin mahan alle. Repaleiset korkeat sukat, sekakarva ja läsi kuuluvat sabinoon. Mikäli sabino on hyvin pienimerkkinen, se saattaa jopa jäädä huomaamatta. Isomerkkinen sabino voi olla lähes valkoinen, jolla on ehkä hieman tummaa väriä korvien ja niskan tienoilla.

Sabinosta tekee erikoisen se, että sitä esiintyy myös sellaisilla roduilla, jotka ovat perinteisesti olleet yksivärisiä, kuten suomenhevonen tai arabianhevonen. Pientä sabinokirjavuutta (suurehkot merkit, mahdollisesti laikku mahan alla) ei ole aiemmin pidetty varsinaisena kirjavuutena ja sen takia puhtaissa rotulinjoissa voi esiintyä sabinoja, jotka sopivasti risteytyessään voivat tuottaa erittäin kirjavan jälkeläisen, joka kuitenkin on puhdasrotuinen sekin.

Frame overo

Frame overo lisää pohjaväriin pitkänmallisia, valkoisia laikkuja etenkin kyljille ja kaulan sivuille. Laikkujen reunat ovat yleensä rosoiset, ja herasilmät ja tummat jalat ovat yleiset. Väri on saanut nimensä siitä, että hevosen ääriviivat (selkä, jalat ja jalkojen sivut, alakaula, niska ja ryntäät) ovat usein värilliset, ja valkoiset alueet osuvat näiden väliin kyljille ja kaulalle.

Frame overoa esiintyy lähinnä vain painteilla ja muilla sen sukuisilla roduilla.

Splashed Wwhite

Splashed white - kuviota on kuvailtu osuvasti: "valkoinen hevonen, jonka päälle on kaadettu tummaa maalia". Splashed whitella on yleensä maha ja jalat valkoiset ja tummaa väriä on selässä ja kaulan yläosissa. Valkoinen väri voi nousta mahan puolelta kielekkeinä ylemmäs ja suurimerkkisimmillä yksilöillä jopa selälle asti. Herasilmät ja valkopää kuuluvat kuvioon. Laikut ovat terävärajaisia ja yksinkertaisempia kuin sabinolla tai frame overolla. Pienimerkkistä splashed whitea voi olla hankala erottaa tavallisista merkeistä, koska sillä ei välttämättä ole muuta valkoista kuin sukat ja isohko päämerkki.

Splashed whitea esiintyy painteilla ja sen sukuisilla roduilla ja sen lisäksi myös islanninhevosilla ja harvinaisena gotlanninrusseilla.

Tovero

Tovero on nimensä mukaisesti tobianon ja overon yhdistelmä. Yleensä nämä ovat hankalia tunnistaa, koska eri värien tuntomerkit yhdistyvät samassa hevosessa. Myös kaksi eri overokuviointia voi yhdistyä keskenään, mutta reaalimaailmassa tämä on harvinaisempaa, koska tobiano on kuvioista yleisin.

Tiikerinkirjava

Tiikerinkirjavuus lisää mihin tahansa pohjaväriin valkoisia tai tummia täpliä ja joskus sekavärisiä alueita. Tiikerinkirjavia on monenlaisia hyvin niukasta lumihiutalekuviosta (rungolla vain muutamia vaaleita täpliä siellä täällä) lähes valkoiseen hevoseen, jolla on vain muutamia tummia täpliä esimerkiksi korvissa ja turvan iholla. Tiikerinkirjavaan liittyy myös sekakarva, ja "loimikuviot" joissa hevosella on esimerkiksi lautasilla valkea alue jossa on tummia täpliä, ja muuten hevonen on pohjavärinsä värinen. Iho on täplikäs, tämä täplikkyys näkyy selvimmin alueilla, joissa ei ole peitinkarvaa, kuten turvassa ja sukuelinten ympärillä. Tiikerinkirjavaan väriin kuuluu usein myös juovakaviot ja silmänvalkuaisen näkyminen.

Tiikerinkirjava on harvinainen väri, mutta muutamalla hevosrodulla se on haluttu ja osin jopa ainoa sallittu väri. Näitä ovat amerikkalainen appaloosa ja tanskalainen knabstrupinhevonen.